Annukka Pykäläinen Takaisin Esitys rakennettiin Teatriaan – entisen makkaratehtaan 900m2 halliin. Yleisö kulki saliin kapean käytävän läpi. Käytävän katto oli paperinen – koottu kirjojen sivuista ja kirjeistä. Käytävästä avautui teatterisaliin korkeat puiset portit. Tilan suunnittelun lähtökohtana oli asettaa katsoja muuttuvan maailman sisälle ja saada tämä maailma vaihtumaan turvallisesta turvat- tomaksi,katsojan oma kokemus suuresta pieneksi ja saada maallinen näyttämö muistuttamaan ikuista taivasta. Esityksen materiaaleissa ja rakenteissa erityisenä teemana oli niiden muutos valon vaihtelulla. Näyttämön ja katsomon ympäri rakennettiin läpivalaistavat seinät. Seinät olivat värien, öljyn ja lakan avulla kuullotettua paperia. Näyttämö rakennettiin tyhjän hallin keskelle kiilamaiseksi kolmioksi halkaisemaan sen molemmille puolille jäävät katsomot kahteen lähes vastakkain asetettuun osaan. Näyttämön muoto tuki liikettä tilan läpi. Näyttämö oli kohotettu ja se oli alta valaistavissa. Raskas metalli ja kivipintainen lattia muuttui näin painottomaksi. Näyttämön takaseinä oli lasi- ikkuna, jonka näytelmän alkupuo- lella peitti valkoinen silkkiverho. Kuulas ja puhdas pinta rajasi ilmavan ja turvallisen interiöörin kodissa ennen sotaa. Sodan äänten lähestyessä tuuli nosti verhon suureen liikkeeseen. Katsomon takan oleva seinä yhtyi näyttämön takaseinään muodostaen suljetun ehjän sisätilan. Näyt- tämön turvallinen ja rajattu sisätila muuttui valaistuna vaaralliseksi rajatilaksi joka oli jatkuvassa liikkeessä. Näyttämö muuntui interiööristä läpivalaistujen seinien avulla rajattomaksi ulkotilaksi. Verhon pudotessa paljastui ikkuna ja sen takana jättimäinen kone ja sen rattaat. Kone muutti näyttämön mittakaavan. Se myös määritteli tapahtumille uuden tilan, tehtaan, jonka työläiset valtasivat. Kone oli mekaaninen ja keskellä sodan kauhuja se käynnistyi. Kone liikkui yhä sodan loputtua kun sodan jälkiä pestiin näkymättömiin.